Systemaattinen seuranta edistää rakennusperinnön säilyttämistä muuttuvassa ilmastossa
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin rakennettuun kulttuuriperintöön: historiallisiin rakennuksiin, arkeologisiin kohteisiin ja kulttuurimaisemiin. Kulttuuriperintö ja ilmastonmuutos -hankkeessa kehitettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantamenetelmä on uudenlainen toimintamalli, joka auttaa varautumaan ilmastoriskeihin ja edistämään rakennusperinnön säilyttämistä muuttuvassa ilmastossa.
Seurantamenetelmän kehittämistyötä on pohjustettu selvityksin ilmastonmuutoksen vaikutuksista rakennusperinnölle sekä kartoittamalla jo käytössä olevia seurantamenetelmiä kansainvälisesti. Menetelmän kehittäminen Suomen olosuhteisiin pohjautuu lisäksi tapaustutkimuksiin, joissa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri-ikäisiin ja erilaisin rakentein toteutettuihin rakennuksiin. Tapaustutkimuskohteet sijaitsevat eri puolilla Suomea erilaisissa ilmasto-olosuhteissa ja edustavat aikakausia aina keskiajalta 1990-luvun loppuun. Mukana olevien 19 kohteen joukkoon mahtuu niin perinteisiä hirsi- ja kivirakennuksia kuin modernia arkkitehtuuria.
Seurannan kehittämisen tueksi on tuotettu alueellisia ilmastoskenaarioita, joiden kautta voidaan tarkastella muutosta suhteessa nykyilmastoon tiettyjen rakennuksiin vaikuttavien ilmiöiden osalta. Tulossa olevia selvityksiä ovat vielä mikroilmaston tulkintaohje sekä eri rakennetyyppien rakennusfysikaalisen toiminnan mallintaminen nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa.
Ilmastonmuutos vaikuttaa jo rakennusperintökohteiden hoitoon
Ilmastonmuutoksen riskit rakennuksille voidaan jakaa äkillisiin ja vähitellen kehittyviin. Suunnitelmallisella seurannalla ja ylläpidolla varaudutaan erityisesti vähitellen kehittyvään ilmastorasitukseen. Äkillisiä riskejä kuten tulvia varten tarvitaan muitakin varautumiskeinoja.
Hankkeen tapaustutkimuskohteissa on jo tunnistettu muuttuvan ilmaston ja äärisäiden vaikutus kohteiden kunnossapitoon. Etenkin kosteuden lisääntymiseen ja nollan molemmin puolin sahaaviin lämpötiloihin liittyvät haasteet tulevat tavalla tai toisella esille jokaisessa tapaustutkimuskohteessa. Kasvava kosteusrasitus lisää riskejä erilaisille vaurioille ja jäätymis-sulamisvaihtelut koettelevat rakenteita.
Muuttuva ilmasto ei rasita rakennuksia pelkästään ulkoisesti vaan vaikuttaa myös sisäilman olosuhteisiin. Ilmastonmuutos tulee lisäämään tarvetta olosuhteiden seurannalle ja hallinnalle kosteuden ja lämpötilojen vaihteluiden lisääntyessä. Etenkin museokohteissa olosuhdehallinta on keskeistä arvokkaiden rakennusten ja sisustusten vaalimiseksi, mutta yhtä lailla lisääntyvät lämpö- ja kylmyysaallot vaikuttavat myös mm. asumis- ja työskentelyolosuhteisiin rakennuksissa.
Välittömien vaikutustensa lisäksi ilmastonmuutos voimistaa myös muihin tekijöihin liittyviä riskejä. Esimerkiksi energiansäästötoimien vaikutusta rakennusten kosteustekniseen toimintaan on arvioitava myös muuttuvan ilmaston näkökulmasta. Huomiota on kiinnitettävä entistä enemmän myös materiaalien, suunnittelun ja työn laatuun sekä rakennuksen käytön ja kunnossapidon käytänteisiin. On selvää, että ilmastonmuutoksen edetessä rakennusten huoltoväli lyhenee ja jatkuvan ylläpidon merkitys kasvaa entisestään.
Seurannalla systemaattisuutta
Kansainväliset esimerkit osoittavat, että ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantaa voidaan lähestyä eri tavoin. Riskien arviointiin perustuvat lähestymistavat yhdistettynä rakennusperinnön arvojen tunnistamiseen, teknologian hyödyntämiseen ja paikallisyhteisön osallistamiseen on todettu muodostavan vankan pohjan kokonaisvaltaiselle ilmastoriskien hallinnalle.
Seurantamenetelmien haasteena on tarve tietylle yleistettävyydelle, kun seuranta on lopulta aina kohdekohtaista. Onkin keskeistä tunnistaa, millaisia vaikutuksia missäkin olosuhteissa on tärkeää seurata. Tapoja on monia: seuranta on yksinkertaisimmillaan havainnointia ja dokumentointia, johon voidaan yhdistää tarpeen ja resurssien mukaan mm. olosuhdeseurantaa ja osallistavaa tiedonkeruuta.
Seurannan vaikuttavuus edellyttää joka tapauksessa systemaattisuutta ja jatkuvuutta. Riskien ennakointi ja seurantatieto tulee myös integroida kohteen kunnossapitoon ja korjaussuunnitteluun. Tapaustutkimuskohteissa onkin jo tunnistettu tarve siirtyä reaktiivisuudesta ennakoivaan otteeseen. Kehitettävä seurantamenetelmä tarjoaa tähän työkaluja rakennusperintökohteiden omistajille ja käyttäjille. Menetelmä tulee vuonna 2027 kaikkien saataville Museoviraston ylläpitämälle Korjaustaito.fi -sivustolle. Menetelmän käyttökokemusten myötä sitä voi olla tarpeen jatkokehittää edelleen, mitä varten työtä tulee hankkeen päätyttyä jatkamaan pysyvä asiantuntijaryhmä. Kehittämishankkeen toteuttavat 2024–2027 Suomenlinnan hoitokunta, Alvar Aalto -säätiö, Museovirasto ja Oulun yliopisto.