Jokainen piha on vesiteko
Kaupunkien tiivistyessä myös pientaloalueita rakennetaan yhä tehokkaammin. Tonttitehokkuuden kasvu kuitenkin vähentää vihreitä pihapintoja, mikä heikentää alueiden kykyä hallita hulevesiä, ylläpitää maaperän vesitasapainoa, sitoa hiiltä ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Siksi on tärkeää pohtia, kuinka pitkälle rakentamista voidaan tiivistää vaarantamatta pihojen roolia osana kaupungin vihreää infrastruktuuria ja veden luonnollista kiertoa.
Ilmastonmuutos tuo mukanaan kasvaneet sademäärät, mutta samanaikaisesti myös lämpötilat nousevat yhä korkeammiksi. Tämän vuoksi vesi haihtuu maaperästä yhä tehokkaammin samalla maaperää kuivattaen. Kesäisin suurimassa vaarassa ovat ne alueet, joissa vettä imeytyy vähiten ja haihtuu helpoiten, eli esimerkiksi asutuskeskukset. Ilmastonmuutos tuo mukanaan myös äärisäitä, jolloin pitkät kuivat jaksot vuorottelevat rankkasateiden kanssa. Tämä haastaa kaupunkien maaperän vesitalouden.
Maavesi on maaperän yläosassa olevaa vettä, joka sijaitsee maanpinnan ja pohjavedenpinnan välissä. Se on osittain sitoutunut maa-ainekseen, ja voi liikkua alaspäin muodostaen pohjavettä. Kuivuus vähentää maaveden määrää ja pohjaveden muodostumista aiheuttaen ongelmia sekä maan päällä, että sen alla. Kuivuus heikentää kasvillisuuden selviytymistä, koska vettä ei ole saatavilla riittävästi.
Maaveden merkitys ulottuu paljon kasvillisuutta laajemmalle. Yhdessä pohjaveden kanssa se vaikuttaa maan rakenteeseen ja muotoon, estäen esimerkiksi maapohjan ja rakenteiden painumista. Jos maavesiolosuhteet muuttuvat, seurauksena voi olla vakavia ongelmia: putkilinjat, rakennusten perustukset ja paalutukset voivat vaurioitua painumien vuoksi, mikä voi aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Osa maalajeista ei kuivina ime vettä kovinkaan tehokkaasti ja runsaasti läpäisemättömiä pintoja käsittävillä alueilla imeytyminen jää hyvin vähäiseksi. Rankkasateilla vesi ei pääse imeytymään maahan, vaan valuu pintavaluntana pois ja hulevesitulvat sekä ravinnekuorma vesistöihin voivat kasvaa.
Sienikaupunki (Sponge-city) on kaupunkisuunnittelun konsepti, joka liittyy luonnonmukaiseen hulevesien hallintaan ja kaupunkien resilienssin edistämiseen myös ilmastokestävyyden kannalta. Ajatuksena on hyödyntää kaupunkien viheralueita ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia veden imeyttämiseen, suodattumiseen ja varastoimiseen pesusienen tapaan. Veden imeytyminen ja suodattuminen vaatii runsaasti läpäisevää pintaa. Pientaloalueilla on Suomessa tyypillisesti ollut verrattain hyvin läpäisevää pintaa tonttien vehreiden pihojen ansiosta. Tiivistyminen aiheuttaa läpäisevien pintojen vähenemistä, kun entistä pienemmille tonteille mahdutetaan rakennukset ja muut läpäisemättömiä pintoja käsittävät toiminnot ja kulkuväylät.
Ratkaisuja löytyy tonttien piha-alueiden suunnittelusta. Läpäisevät pinnat ja imeytymistä tukevat luonnon omia rakenteita ja prosesseja hyödyntävät ratkaisut, kuten sadepuutarhat, imeytyspainanteet ja istutukset, antavat veden imeytyä ja suodattua maaperässä. Kasvillisuus puolestaan hyödyntää vettä haihduttamalla, ja erityisesti puuvartisen kasvillisuuden usein syvä ja voimakas juuristo parantaa yleensä myös maaperän fysiologista rakennetta ja siten veden imeytymistä.
Hyvin voiva maaperä tarjoaa hyvät elinolot myös maaperän mikrobeille, jotka taas auttavat parantamaan veden laatua. Pientalotontti voi toimia tehokkaana hulevesien käsittelijänä, kunhan sen pinta-alasta riittävä osa säilyy vettä läpäisevänä ja kasvipeitteisenä. Hulevesien hallinta ei saisi perustua pelkkiin teknisiin rakenteisiin, vaan sen tulisi nivoutua osaksi kasvillisuutta ja pihan muuta käyttöä.
Kunnilla on tärkeä rooli, jotta asuinalueilla yleisten alueiden hulevesijärjestelmät ja viheralueet suunnitellaan siten, että ne edistävät veden imeytymistä maaperään. Kaavoituksen ja lupaprosessien kautta voidaan vaikuttaa myös asuintontteihin: rakennusvalvonta ja rakentajat ovat tässä tärkeässä roolissa. Pientalojen rakentamista täytyy saada ohjattua siihen suuntaan, että läpäisemättömät pinnat vähenevät pihoissa ja syntyvät hulevedet imeytetään takaisin maahan jo tonteilla. Kestävä pihasuunnittelu ei vaadi mittavia investointeja. Luonnon omia prosesseja hyödyntävät ratkaisut ovat usein yksinkertaisia ja kaikkien ulottuvilla – ja niiden hyödyt ovat moninkertaiset.
Yksittäisen asukkaan rooli on keskeinen. ILPI-hankkeessa vuonna 2024 toteutettu valtakunnallinen pihakysely ja pihavalmennukset osoittavat, että asukkaat haluavat vaikuttaa, mutta kaipaavat tietoa ja konkreettisia keinoja. Jo pieni muutos – vaikka kattovesien ohjaaminen sadepuutarhaan, perenna-alueen lisääminen tai hulevesilaatoituksen käyttäminen asfaltoinnin sijaan – voi parantaa pihan kykyä hallita hulevesiä merkittävästi.
Pientalotontti voi näyttää pieneltä, mutta kertautuessaan sen merkitys on suuri. Jokainen vehreä piha, jokainen sadepuutarha ja jokainen läpäisevä pinta tekee kaupungista kestävämmän. Vihreä ja ilmastokestävä kaupunki ei synny vain kaduista, puistoista ja metsistä – vaan myös jokaisesta pihasta.
Kirjoittajat
Minna Tolvanen
