Biodiversiteetin huomioon ottaminen ilmastonmuutoksessa
Viljelykasvien aktiivinen käyttö viljelykierrossa lisää maaperän biodiversiteettiä.
Viljan viljelijät saavat lisättyä satoa, jos esim. härkäpapua viljellään ennen viljan viljelyä viljelykierrossa useiden vuosien ajan. Härkäpavun viljelyllä on positiivinen pitkänajan vaikutus maaperän laatuun ja biodiversiteettiin, ja siten tulevaisuuden maanviljelyn toimivuuteen.
Oikealla viljelykierron valinnalla on suuri merkitys maatilanhoitoon ja mm. maaperän orgaaniseen hiileen. Muutokset viljelykierrossa vaikuttavat hiilitasapainoon Suomessa. Monivuotisilla niittyjen kierroilla on havaittu olevan positiivinen vaikutus hiilitasapainoon, kun taas yksivuotisilla kierroilla ei ole havaittu vaikutusta hiilitasapainoon. Vaikka kokonaisvaikutukset ovat kansallisella tasolla pienet, jatkuvalla muutoksella monipuolisempaan ja monivuotisempaan viljelykiertoon on muita maataloudellisia ja ympäristöllisiä positiivisia vaikutuksia mm. resilienssiin ja biodiversiteettiin.
Monet luontoratkaisut mukaan lukien urbaanit viheralueet sekä urbaani maatalous- ja lyhytkiertoviljely riippuvat eläinpölytteisistä kasveista hiilen erottamiseksi ja muiden ekosysteemipalvelujen tarjoamiseksi. Tärkeiden kasvien ja pölyttäjien tunnistaminen, jotka vaikuttavat eniten biodiversiteetin ylläpitämiseen, yhteisön tasapainoon ja ekosysteemin toimivuuteen ja niiden vuorovaikutukseen luontoratkaisuiden ja suojeluyritysten kanssa, on tärkeää. Pölytyksen resilienssi nojaa avainlajien ja niiden kumppaneiden reaktioihin ja todennäköisyyksiin, että ne jatkavat piirteiden tuottamista, jotka edelleen hyödyttävät molempia osapuolia tulevaisuuden ilmastoissa.
Metsänkäsittelymenetelmillä voidaan vaikuttaa metsien biodiversiteettiin
Saksassa tehdyssä tutkimuksessa terveet kuusikot sisälsivät alhaisimmat kovakuoriaisdiversiteetit, kun taas korkein taksonominen diversiteetti ja suojeluarvo syntyi avohakkuualoilla ja aloilla, joissa oli pystyssä olevia tai maassa makaavia kuolleita puita. Häiriön jälkeinen metsien hoito tulisi tapahtua maisematasolla ja sisältää erilaisia hoitotoimenpiteitä. Tämä lisää maiseman heterogeenisyyttä ja kokonaisbiodiversiteettiä, mutta se voi myös lieventää luonnonkatastrofien negatiivista vaikutusta ekosysteemipalveluihin.
Intensiivinen metsien käsittely yhdessä ilmastonmuutosskenaarioiden kanssa voivat vähentää kuolleen puun määrää ja diversiteettiä, joka on minimitekijä lahopuusta riippuvaisille lajihabitaateille pohjoisissa havumetsissä. Tarkasteltaessa Suomessa uhanalaisten ja lahopuusta riippuvaisten lajien menestymistä suhteessa metsänhoitomenetelmiin ja ilmastonmuutokseen yhdessä ja erikseen kasvumallien simuloinnin avulla, metsänkäsittelyllä oli suurempi vaikutus kuin ilmastonmuutoksella habitaatin soveltuvuuteen lahopuusta riippuvaisille lajeille. Jatkuva kasvatus oli sopivin metsänkäsittelymenetelmä lisäämään kasvupaikan sopivuutta lahopuusta riippuvaisille lajeille kaikissa ilmastoskenaarioissa. Jatkuva kasvatus ja hakkuista pidättäytyminen voivat lisätä kasvupaikan soveltuvuutta useille lahopuusta riippuvaisille lajeille enemmän kuin tavallisen metsänhoidon piirissä. Lahopuusta riippuvaisen lajiston biodiversiteetin vähenemistä voidaan parantaa metsänhoidollisilla ratkaisuilla huolimatta ilmastonmuutoksen etenemisestä.
Kirjallisuustarkastelun perusteella ratkaisuna biodiversiteetin säilyttämisessä ilmastonmuutoksen vallitessa ovat sukusoluainespankkien perustaminen riskilajeille, kehittyneiden geneettisten ja mikroklimaattisten mallien luonti ja skenaarioanalyysit ennustaa ja lieventää tulevaisuuden suojeluhaasteita. Nämä strategiat edesauttavat biodiversiteetin resilienssiä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin integroitujen todellisuuteen perustuvien lähestymistapojen kautta. Tarkastelu luo kehikon tulevaisuuden tutkimukseen biodiversiteetin suojelustrategioille.
Turvemaiden ennallistamisen katsotaan olevan tärkeä luontoratkaisu ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemiseen. Eräässä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin seitsemää eri ennallistamisvaihtoehtoa eri aloitus- ja lopetusajankohdilla ja ilmaston vaikutusta niihin, kaikki tarkastellut vaihtoehdot paransivat hiilinielukapasiteettia, kun ilmaston vaikutus vaihteli viilenemisen ja lämpenemisen välillä. Suurin viilennysvaikutus seurasi ravinnerikkaiden turvemaiden muutoksesta kuusivaltaisiin korpiin tai mäntyvaltaisiin rämeisiin. Lämpenemisvaikutus lisääntyi ravinneköyhien ojitettujen turvemaiden muuttumisesta avoimiksi turvemaiksi.
Tulevaisuuden kaupungeissa vihreät alueet lisäävät biodiversiteettiä
Tulevaisuuden kaupunkien yhteydessä esiintyvät puut, puistot ja metsät ovat erinomaisia kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan ja ihmisen terveyden edesauttajina. Vihreillä alueilla biofysikaaliset ja ekologiset ominaisuudet, jotka tukevat biodiversiteettiä, lämmön säätelyä ja ilmastoresilienssiä, ovat tärkeitä. Viranomaisten tuki ja osallistuminen opastavat viheralueiden suunnittelussa.
Urbaaneilla metsillä on biodiversiteetin säilyttämisessä ratkaiseva merkitys tarjoamalla kasvupaikkoja monille lajeille ja edistämällä ekologista yhtenevyyttä. Rajoitteita luovat kasvupaikkojen alhainen laatu ja pirstaloitumisen riski. Vihreiden vyöhykkeiden vaikutusta tarkasteltaessa tulevaisuuden maankäyttöön ja kasvupaikkojen muutoksiin, vihreiden vyöhykkeiden säädökset estävät tehokkaasti kriittisten ydinalueiden vähenemisen ja minimoivat vahingot pienille laikkukohteille. Reuna-alueet ovat haavoittuvampia kehitykselle kuin ydinalueet. Vihreillä vyöhykkeillä on tärkeä rooli kasvupaikkojen suojelussa kaupungeissa.
Uusia tekniikoita biodiversiteetin seurantaan
Japanissa on kehitetty Biome-kännykkäsovellus, joka kerää tehokkaasti yleisöltä tulevia lajihavaintoja. Sovellus sisältää lajiston tunnistusalgoritmit sekä pelien dynamiikkaa ja mekaniikkaa, joka on kerännyt yli kuusi miljoonaa havaintoa vuodesta 2019 alkaen. Tarkasteltaessa sovelluksen tuottaman datan laatua ja vaikutusta lajien esiintymismallin toimivuuteen, lajien tunnistustarkkuus ylitti 95 % linnuilla, matelijoilla, nisäkkäillä ja sammakkoeläimillä, mutta alle 90 % siemenkasveilla, nilviäisillä ja kaloilla. Biome-datan ja traditionaalisen tutkimusdatan yhdistäminen paransi tarkkuutta: uhanalaisilla lajeilla traditionaalinen tutkimusdata vaati yli 2 000 havaintoa tarkkoihin malleihin, kun taas datojen sekoittaminen vähensi datan 300 havaintoon. Yhdistelemällä useita datoja saadaan parempi lajien levinneisyys selvitettyä, mikä auttaa suojelualueiden suunnittelua ja ekosysteemipalvelujen arvioimista. Perustamalla alusta keräämään yhteisöperäistä levinneisyysdataa osallistutaan luonnonekosysteemien suojeluun ja monitorointiin.
Kirjoittaja
Juha Kaitera
Juha Kaitera toimii Luonnonvarakeskuksessa erikoistutkijana. Hän on myös dosentti Oulun yliopistossa erikoisalueenaan ’Ruostesienten epidemiologia’. Kirjoittaja toimii Valtakunnallisessa vihreän siirtymän koordinaatiohankkeessa asiantuntijana teemassa Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hillintätoimet.