KOPPI-hankkeen sparraus auttaa viemään green dealin käytäntöön

Kiertotaloustavoitteet eivät muutu teoiksi itsestään

Kiertotaloudesta ja resurssiviisaudesta puhutaan paljon, mutta tavoitteiden vieminen osaksi kunnan tai kuntaomisteisen yhtiön arkea ei tapahdu itsestään. Usein muutos vaatii uusien avausten lisäksi myös vanhojen toimintatapojen kriittistä tarkastelua, uutta osaamista, yhteistä keskustelua ja rohkeutta tehdä valintoja. Juuri tässä KOPPI-hankkeen sparraus voi auttaa: sen tavoitteena on löytää osallistuville organisaatioille green deal -sitoumus, joka on vaikuttava, konkreettinen ja aidosti toteutettavissa.

KOPPI: Alueelliset kotipesät – tuki ja pilotointi kiertotalouden green deal -sitoumuksiin – hankkeessa tuetaan kuntia ja kuntaomisteisia yhtiöitä kiertotalouden green deal -sitoumusten valmistelussa ja toteutuksessa alueellisen kotipesän kautta. Samalla hankkeessa kehitetään sparrausmenetelmää, jonka avulla osallistuville organisaatioille voidaan rakentaa niiden omiin lähtökohtiin sopivia toimenpiteitä. Tavoitteena ei ole tarjota yhtä valmista mallia kaikille, vaan auttaa tunnistamaan juuri kyseiselle organisaatiolle olennaisimmat ja lisäisimmät kiertotaloustoimet

Sparraus lähtee aina nykytilanteesta

Sparrauksen lähtökohtana on nykytilan tunnistaminen. Ennen uusien toimenpiteiden määrittelyä on tärkeää ymmärtää, mitä organisaatiossa jo tehdään kiertotalouden edistämiseksi. Kehittämistyötä ei ole tarkoituksenmukaista aloittaa tyhjältä pöydältä, jos käytössä on jo toimivia ratkaisuja. Samalla green deal -sitoumukseen valittavien toimien tulee olla aidosti vaikuttavia ja lisäisiä. Juuri siksi niitä voidaan tunnistaa luotettavasti vain suhteessa organisaation nykytilaan.

Nykytilan jäsentäminen auttaa myös tunnistamaan toimenpiteitä, jotka eivät jää yleisten tavoitteiden tasolle, vaan tuottavat konkreettisia muutoksia organisaation toimintaympäristössä. Green deal -viitekehys jo itsessään ohjaa asettamaan konkreettisia ja määrällisiä tavoitteita, mikä vahvistaa sitoumuksen vaikuttavuutta ja helpottaa etenemisen seurantaa. Tämän vuoksi sparrauksesta voi muodostua tärkeä väline myös silloin, kun organisaatiossa on jo paljon olemassa olevaa tekemistä, mutta sitä pitää jäsentää, priorisoida ja suunnata kunnianhimoisemmaksi.

Vaikuttavien toimenpiteiden tunnistaminen ja tavoitteiden määrittely edellyttävät usein myös laajaa osallistumista organisaation sisällä. Kiertotalouden edistäminen ei onnistu vain yhden yksikön tai yksittäisen asiantuntijan työn kautta, vaan se vaatii yhteistyötä monen toimijan välillä. Sparraus tuo saman pöydän ääreen asiantuntijoita, joiden näkökulmien avulla sitoumuksesta voidaan rakentaa mahdollisimman realistinen, organisaation toimintaan sopiva ja toteutuksen kannalta uskottava. Samalla yhteinen työskentely voi vahvistaa yksiköiden välistä yhteistyötä ja synnyttää uusia toimintatapoja näiden välille.

Näin sparraus etenee käytännössä

Sparraus alkaa nykytilan kartoittamisella ja organisaation tarpeiden tunnistamisella. Alkuvaiheessa käydään keskusteluja avainhenkilöiden kanssa ja muodostetaan yhteinen kuva siitä, missä kiertotaloustyössä mennään, mitä tavoitteita halutaan edistää ja missä ovat keskeisimmät kehityskohteet ja yhteyshenkilöt sisällön suunnittelussa. Vaihe on tärkeä, koska sen pohjalta voidaan tunnistaa ne teemat, joihin sparrauksessa kannattaa keskittyä. Esimerkiksi jo toteutuneissa kuntasparrauksissa erityisesti rakennettu ympäristö on noussut esille tässä vaiheessa.

Kartoituksen jälkeen työ siirtyy yhteiseen ideointiin ja kehitysaihioiden jalostamiseen. Sparrattava organisaatio tuo mukaan omat asiantuntijansa, ja hankkeen puolelta tarjotaan työstörakenne, fasilitointi sekä työskentelyn purku ja analyysi. Käytännössä sparraus on työpajatyyppistä työskentelyä, jossa tunnistetaan ensin olemassa oleva kiertotalous-tekeminen, olennaisimmat kehityskohteet ja sen jälkeen muotoillaan niiden pohjalta mahdollisia toimenpideaihioita.

Työpajojen jälkeen tulokset puretaan ja analysoidaan. Näin syntyneitä aihioita tarkennetaan, karsitaan ja validoidaan vielä yhdessä organisaation kanssa niin, että varsinaiseen sitoumukseen etenevät aidosti tarkoituksenmukaiset toimet. Organisaatio saa sparrauksen pohjalta ehdotuksia toimenpiteistä, joita se voi vielä jatkotyöstää ennen varsinaisen sitoumuksen laatimista. Vaikka asiantuntemuksemme sparraajana on ollut keskeinen tuki etenemiselle ja kuntien kysymyksiin vastaamiselle, prosessissa on pyritty varmistamaan, ettei fasilitointi ohjaa prosessia liikaa, jotta omistajuus säilyy sitoutuvalla organisaatiolla. Kun sitoumukseen valittavat toimenpiteet on tunnistettu, vetovastuu siirtyykin vahvemmin sparrattavalle organisaatiolle. Hanke ja alueellinen kotipesä voivat kuitenkin edelleen toimia taustatukena sitoumuksen viimeistelyssä, pilotoinnissa, toteutuksessa ja raportoinnissa.

Tähän mennessä sparrausta on toteutettu jo kahdelle pirkanmaalaiselle kaupungille sekä Pirkanmaan Jätehuollolle. Tyypillisesti yksi sparrauskokonaisuus on sisältänyt noin 3–6 varsinaista sparraustilaisuutta organisaatiota kohden. Kokemuksen myötä myös prosessia on pystytty hiomaan aiempaa selkeämmäksi ja toistettavammaksi, mikä vahvistaa sen hyödynnettävyyttä myös tulevaisuudessa.

Mitä hyötyä sparrauksesta on?

Sparrauksen ja sitoumusprosessin keskeinen hyöty on siinä, että se auttaa organisaatiota tunnistamaan green deal -toimenpiteitä, jotka eivät jää yleisten tavoitteiden tasolle vaan ovat aidosti vietävissä käytäntöön. Vaikka konkreettinen vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea toimenpiteiden toteuttamisesta, myös sillä, miten sitoumus valmistellaan, on suuri merkitys lopputulokseen. Green deal -viitekehys ohjaa jo valmisteluvaiheessa asettamaan konkreettisia ja määrällisiä tavoitteita, mikä vahvistaa sitoumuksen vaikuttavuutta, tukee toimeenpanoa ja helpottaa etenemisen seurantaa.

Toinen tärkeä hyöty liittyy osallistamiseen ja omistajuuteen. Kun kaikki keskeiset toimijat pääsevät itse vaikuttamaan valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa, on tavoitteiden ja toimenpiteiden takana helpompi seistä myös jatkossa. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa kiertotaloutta halutaan viedä osaksi organisaation päivittäistä toimintaa eikä vain erilliseksi hankkeeksi tai yksittäiseksi asiakirjaksi. Usein haasteet liittyvät juuri yksiköiden väliseen tiedonkulkuun, yhteistyöhön tai koordinointiin — ja juuri näitä kipukohtia sparraus voi auttaa ratkomaan ja tekemään näkyviksi.

Pidemmällä aikavälillä sparraus voi tuottaa hyötyjä myös yksittäistä organisaatiota laajemmin. Kun useampi kunta tai alueellinen toimija etenee samansuuntaisilla tavoitteilla, syntyy systeemistä muutosta ja mahdollisuuksia alueellisiin synergiaetuihin. Yhteinen kehittämistyö voi vahvistaa kuntien välistä yhteistyötä ja välittää samalla alueen yrityksille viestin siitä, että kiertotalouden ratkaisuja halutaan edistää johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti.

Kolme oppia tähän mennessä toteutuneista sparrauksista

Tähän mennessä toteutuneista sparrauksista on kertynyt jo useita arvokkaita oppeja. Ensimmäinen niistä liittyy green dealin lisäarvon näkyväksi tekemiseen. Organisaation on tärkeä nähdä selvästi, mitä hyötyä sparrauksesta ja sitoutumisesta syntyy juuri sen omalle toiminnalle. Tämä lisäarvo ei ole kaikille sama, vaan se määritellään yhdessä sparrattavan organisaation kanssa. Kun hyödyt tunnistetaan ajoissa, myös sitoumuksen valmistelu kiinnittyy vahvemmin organisaation omaan kehittämistyöhön.

Toinen keskeinen oppi liittyy osallistamiseen ja omistajuuteen. Onnistunut sparraus edellyttää, että mukaan saadaan oikeat ihmiset: motivoituneet asiantuntijat, käytännön toteutuksesta vastaavat toimijat ja riittävän päätösvallan omaavat henkilöt. Ilman tätä vaarana on, että sitoumuksesta tulee irrallinen asiakirja, jonka toimeenpano jää epäselväksi. Kun keskeiset toimijat ovat mukana jo valmisteluvaiheessa, tavoitteita ja toimenpiteitä on mielekkäämpää edistää myös omassa työssä.

Kolmas tärkeä havainto koskee fasilitoinnin ja asiantuntijatuen merkitystä. Sparraustilaisuuksissa fasilitoijan tehtävänä on pitää keskustelu ratkaisukeskeisenä, suunnata huomio olennaiseen ja auttaa tunnistamaan kehittämisen juurisyitä. Julkisella sektorilla muutos on usein pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa ja turnauskestävyyttä. Siksi sparrauksen on hyvä olla riittävän käytännönläheinen, mutta samalla sen täytyy säilyttää suunta myös pitkän aikavälin tavoitteisiin. Toteutuneissa sparrauksissa on lisäksi käynyt ilmi, että green deal -sitoumuksen laatiminen edellyttää myös sparraajalta varsin laajaa substanssi- ja teknistä asiantuntemusta. Tätä asiantuntemusta voidaan ja pitääkin hakea tarvittaessa organisaation ulkopuolelta verkostoista.

Case Kangasala: työpajoista kohti sitoumusta

Yksi hyvä esimerkki sparrauksen käytännön toteutuksesta on Kangasalan kaupunki. Kangasala on osallistunut hankkeen sparraukseen ja päättänyt lähteä edistämään kiertotaloustavoitteitaan konkreettisesti kiertotalouden green deal -sitoumuksen avulla. Sparrauksen aikana kaupungin nykyiset toimet ja kehitystarpeet koottiin käytännön toimenpide-ehdotuksiksi kolmen työpajan kautta. Työhön osallistui lähes 40 asiantuntijaa kaupungin eri yksiköistä.

Työn tuloksena syntyi 19 toimenpide-ehdotuksen kokonaisuus, josta kaupungin kanssa valittiin 2–4 lopulliseen sitoumukseen etenevää toimenpidettä. Vuonna 2026 työ on edennyt hyvin ja sitoumuksen tekstit ovat jo lähes valmiit. Kokemus ja kaupungilta saatu palaute osoittavat, että sparrauksella voidaan sekä jäsentää olemassa olevaa tekemistä että tunnistaa uusia käytännön askelia. Samalla syntyy toimintamalli, jota voidaan hyödyntää myöhemmin myös muiden kuntien kiertotaloustyössä.

Muutos on hidas – ja siksi tukea ja sparrausta tarvitaan

Kiertotalouden tuominen osaksi jokapäiväistä tekemistä on harvoin nopeaa tai suoraviivaista. Se voi edellyttää poisoppimista, nostaa esiin huolia riskeistä ja kustannuksista sekä haastaa toimintatapoja, joita on kehitetty pitkään. Muutos ei myöskään synny yhden asiantuntijan työnä, vaan vaatii laajaa keskustelua koko organisaatiossa siitä, mitä kiertotalous käytännössä tarkoittaa ja millä tavoin muutosta kannattaa lähteä toteuttamaan. Näihin haasteisiin sparrauksellakin pyritään vastaamaan.

Vaikka hanketta on vielä jäljellä kesään 2027 saakka, tähänastisten sparrausten perusteella voidaan jo sanoa, että vaikeaa mutta välttämätöntä keskustelua on mahdollista käydä jo ennen varsinaista toimeenpanovaihetta. Tämä helpottaa myös konkreettisten toimien valintaa. Sparraus auttaa osallistuvia organisaatioita muotoilemaan juuri niille sopivia, vaikuttavia ja toteuttamiskelpoisia toimenpidekokonaisuuksia — ja vie samalla koko toimintakenttää kohti resurssikestävämpää tulevaisuutta.

Kiinnostuitko?

KOPPI-hankkeen puitteissa sparrausta voidaan tarjota vielä hankkeen aikana Pirkanmaan ja Uudenmaan kunnille sekä kuntaomisteisille yhtiöille. Myös muilla alueilla toimivien kanssa jaamme mielellämme kokemuksia ja oppeja kiertotalouden green deal -sitoumusten edistämisestä. Aiheen tiimoilta voi olla yhteydessä myös kansallisiin kotipesiin, Kiertotalous Suomeen ja Green Building Council Finlandiin.