Katu, metsä vai naapuri – rajautumisen vaikutus pientalopihan ilmastokestävyyteen
Se, mitä tontin sisällä tapahtuu, ei riipu vain pihan koosta tai rakennuksen sijainnista tontilla. Tonttitypologian kannalta myös sillä, mitä tontin rajan toisella puolella sijaitsee, on merkitystä erityisesti pienten tonttien ilmastokestävyyden näkökulmasta. Rajautuminen metsään, katuun tai naapuritonttiin luo erilaiset lähtökohdat sille, miten pihan toiminnot ja tilat jäsentyvät. Toimintojen sijoittelu vaikuttaa puolestaan muihin pihan ominaisuuksiin, kuten läpäisevien pintojen määrään ja laajuuteen sekä siihen, kuinka paljon puuvartista kasvillisuutta pihalle mahtuu.
Hankkeella on kaksi yhteistyökaupunkia, Joensuu ja Pori, joista kummastakin on valittu pienemmät tarkastelualueet. Joensuussa pilottialue sijoittuu Linnunlahden pientaloalueelle ja Porissa Klasipruukiin. Kummastakin pilottialueesta on hankkeessa tehty sekä tonttien typologiatutkielmia että hankittu ensi käden tietoa asukkaiden näkemyksistä pihavalmennusten avulla. Pilottialueiden kautta voidaan tarkastella myös pihojen rajautumista sekä sen vaikutuksia pihan toimintoihin ja kasvillisuuteen.
Kummankin kaupungin pilottialueita tarkastellessa tulee tilanne hyvin pikaisella katsauksella selväksi; pihat rajautuvat tyypillisesti naapuritonttiin, katuun tai puistoalueeseen. Kummassakin kohteessa noin 60 % tonteista on rajautunut ainakin yhdeltä sivultaan katualueeseen, ja muilta sivuiltaan naapuritontteihin ja puistoalueeseen. Noin 40 % tonteista on rajautunut ainakin yhdeltä sivulta katuun ja lopuilta sivuiltaan naapuritontteihin.
Syksyllä 2024 hankkeen puitteissa järjestettiin valtakunnallinen pihakysely, jonka avulla saatiin tietoa pientaloasukkaiden pihojen käytöstä ja toimintojen sijoittelusta sekä siitä, millaisia toiveita asukkailla on pihojensa suhteen. Kyselyssä selvitettiin myös, miten vastaajien pihat rajautuvat ympäristöönsä. Tulosten mukaan tilanne on Suomessa hyvin samankaltainen kuin hankkeen pilottialueilla. Kyselyyn osallistuneet pientaloasukkaat kertoivat pihojensa rajautuvan useimmiten naapurin piha-alueeseen (84 % vastaajista), katuihin tai teihin (81 % vastaajista, mukaan lukien hiljaiset ja vilkasliikenteiset kadut ja tiet), metsään tai metsikköön (30 % vastaajista) sekä puistoon tai muuhun julkiseen viheralueeseen (19 % vastaajista).
Oleskelualueiden sijoittumista ohjaavat tarve yksityisyydelle ja miellyttäville näkymille
Rajautuminen vaikuttaa siihen, miten pihan toimintoja voidaan tai halutaan sijoittaa. Hyvä esimerkki tästä on pihan pääasiallinen oleskelualue, kuten terassi, jolle usein toivotaan yksityisyyttä, näkösuojaa ja samalla miellyttävää katseltavaa. Suomessa pääoleskelualueen sijoittuminen kadun varteen on harvinaista. Toisaalta sen ei myöskään toivota olevan aivan kiinni naapuritontissa tai liian lähellä naapurin rakennusta. Samankaltaiset kriteerit ohjaavat usein myös saunan vilvoittelualueen tai esimerkiksi paljun sijoittelua. Pilottialueilla havaitaan sama ilmiö: oleskelutoiminnot on pääosin sijoitettu pihan suojaisiin osiin, kauemmas katualueista.
Mikäli pihan läpäisevien pintojen määrää halutaan kasvattaa, terassin ja muiden oleskelualueiden sijoittaminen aivan rakennuksen yhteyteen on toimiva ratkaisu. Tällöin läpäisemättömät pinnat eivät jakaannu pihalle sattumanvaraisesti, mikä helpottaa hulevesien hallintaa ja hyödyntämistä. Rakennuksen yhteyteen tiiviisti sijoitettu oleskelualue jättää myös enemmän tilaa kasvillisuudelle.
Kasvillisuuden tilantarpeet korostuvat tiiviissä rakenteessa
Ilmastokestävät pientaloalueet -hankkeessa yksi keskeisistä tarkastelukohteista on puuvartinen kasvillisuus. Erityisesti suurikasvuisten puiden merkitys pihoilla on todettu tärkeäksi. Puut parantavat pienilmastoa latvusten tarjoaman varjostuksen avulla. Ne ja muu puuvartinen kasvillisuus tukevat myös hulevesien hallintaa hyödyntämällä suoraan pihalle tulevia sade- ja valumavesiä sekä haihduttamalla vettä elintoimintojensa kautta. Kasvillisuudella on lisäksi merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta: yksikin puu voi toimia parhaimmillaan omana pienenä elinympäristönään lukuisille eliöille.
Tiivistyvissä kaupungeissa, myös pientaloalueilla, törmätään yhä useammin siihen, ettei puille ole enää riittävästi tilaa. Suurikasvuiset puut tarvitsevat tilaa sekä maan päällä että maan alla. Riittävä kasvualustatilavuus mahdollistaa juuriston leviämisen ja varmistaa veden ja ravinteiden saatavuuden. Tilaa tarvitaan myös maan pinnan yläpuolella, jotta puun latvus voi kehittyä vapaasti.
Erityisesti puuvartisen kasvillisuuden kannalta rajautuminen on keskeinen tekijä, ja siihen kohdistuu myös erilaisia ohjauskeinoja. Mikäli puiden oksat tai juuret eivät saa ulottua tontin rajojen ulkopuolelle, puiden istutusmahdollisuudet vähenevät huomattavasti. Kun etäisyyden rakennusten seinustoihin, sekä omiin että naapuritontin rakennuksiin, tulee yleisimpien suositusten mukaan olla 3–6 metriä, voi tämä estää puiden istuttamisen kokonaan. Tilannetta voitaisiin parantaa huomioimalla kasvillisuuden tilantarpeet paremmin kaavoituksessa ja sallimalla puiden istuttaminen lähemmäs tontin rajoja kaupungin tai kunnan hallinnoimilla alueilla.
Jos piha rajautuu naapuritonttiin, katuun tai puistoon, voi tiiviisti rakennetulla alueella pensasaita olla yksi harvoista helpoista keinoista lisätä puuvartista kasvillisuutta. Mitä pienemmiksi pihat tiivistyvillä pientaloalueilla esimerkiksi täydennysrakentamisen myötä käyvät, sitä suurempi merkitys pensasaidoilla voi olla. Myös niiden avulla voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta, vaikka kaikkia samoja hyötyjä kuin suurikasvuisilla puilla ei saavutetakaan.
Kun tontin vieressä on täysikasvuinen metsäalue, kuten Joensuun Linnunlahdella paikoin on, into istuttaa puuvartista kasvillisuutta omalle pihalle voi olla vähäisempi. Korkea puusto varjostaa pihaa, eikä lisävehreyttä koeta välttämättä tarpeelliseksi. Metsää vasten myöskään pensasaidan istuttaminen ei aina houkuttele. Tämä ilmiö on havaittavissa Joensuun Linnunlahdella, jossa pensasaitoja ei käytännössä ole toteutettu metsäisiä puistoalueita vasten.
Rajautumisen huomioiva kaavoitus luo toimivia ja ilmastokestäviä pientaloalueita
Tontin rajautuminen ympäristöönsä, olipa kyseessä naapuritontti, katu tai metsä, vaikuttaa ratkaisevasti pihan toimintoihin, tilankäyttöön, yksityisyyteen ja kasvillisuuteen. Kun rajautumisen vaikutukset huomioidaan jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa, voidaan luoda toimivampia, käyttäjien tarpeita paremmin vastaavia ja ilmastokestävyyttä tukevia pientaloalueita. Kaavoittajille ja suunnittelijoille tämä tarkoittaa sitä, että tontin rajautumisen vaikutukset tulisi ottaa huomioon jo kaavoitusvaiheessa, jotta pihojen monipuolinen käyttö voidaan turvata myös tiiviimmin rakennetuilla alueilla.
Kirjoittaja
Anna Ryymin
Tämä kirjoitus on tuotettu osana Ilmastokestävät pientaloalueet (ILPI) -hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.