Ilmastonmuutos ja luontoperäiset ratkaisut
Urbaanit keinot vaikuttavat ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseen
Urbaani maatalous on potentiaalinen keino vaikuttaa paikallistalouteen ja mikroilmastoon. Review-artikkelissa esitetään konsepti urbaanin maatalouden, paikallistalouden kehittämisen ja ilmastonmuutoksen yhdistämisessä. Katsauksessa urbaani maatalous tehostaa paikallistaloutta, vähentää resilienttejä urbaaneja ratkaisuja ja edistää sosiaalista osallisuutta sosiaalisten haasteiden vallitessa. Konseptissa ehdotetaan, että päätöksentekijät nostavat urbaanin maatalouden tärkeäksi agendaksi tulevina vuosina.
Luontopohjaiset ratkaisut ovat tärkeitä ratkaisemaan urbaaneja ongelmia kuten hiilineutraaliutta, ihmisten hyvinvoinnin parantamista ja biodiversiteetin edistämistä. Esimerkiksi ekosysteemipalveluja voidaan käyttää päätöksenteossa tulevaisuuden kaupunkiskenarioissa. Käytettäessä maankäytön muutoksia ja ilmastonmuutoksia kombinaatioina yhdessä ekoystävällisten urbaanien paradigmojen kanssa, ruoantuotantoon riisin ja kalan tapauksissa vaikutti maankäytön muutos. Virkistykseen ja vapaa-aikaan vaikuttivat ulkoiset aktiviteetit ja ilmastonmuutos. Hiilentuottoon vaikutti sekä ilmastonmuutos että maankäytön muutos. Maankäytön muutos ja ekosysteemipalvelut voivat tarjota päätöksentekijöille kvantitatiivista informaatiota.
Luontoperäisillä ratkaisuilla voidaan kaupungeissa myös tukea ekosysteemipalveluita. Kirjallisuustarkastelussa identifioitiin yleisimmät ilmastonmuutosajurit ja niiden suhteelliset vaikutukset, määritettiin avainindikaattorit, joilla mitataan toiminnan suhde ilmastonmuutoksen erikoisvaikutuksiin, identifioitiin suhteelliselle kestävälle kehitykselle ja ekosysteemipalveluille tavoitteet sekä tunnistettiin luontopohjaiset ratkaisut, joilla sopeudutaan ja/tai lievennetään ilmastonmuutosta sekä rakennus- että alue- ja kaupunkitasolla.
Rakennusala vastaa 40% maailman kaikista suorista ja epäsuorista CO2 -päästöistä. Kanadalaisessa tutkimuksessa tarjottiin kustannustehokkaita ratkaisuja alentamaan kunnallisia CO2 -päästöjä, ja tarjoamaan parannettuja sivuetuja kuten urbaania elinvoimaisuutta ja kehittyneitä ympäristöolosuhteita. Review-artikkelin johtopäätöksenä luontoperäisten ratkaisujen käyttöönotto voi johtaa hiilineutraaleihin yhteisöihin alentuneen rakennusten energiankulutuksen ja hiilen sidonnan kautta.
Kaupunkirakentamisessa suurin haaste on ilmastonkestävyys
Eräs kaupunkien suurimmista haasteista on niiden ilmastonkestävyys. Luontopohjaiset ratkaisut ovat hyvin tiedostettuja strategioita tulvavesien kontrolloimiseksi ja vesikierron ennallistamiseksi. Urbaanit puut ovat tästä hyvä esimerkki. Korkea maaperän tiivistyminen rajoittaa kaupungeissa luontaisia prosesseja kuten suodattumista ja estää veden ja ravinteiden oton kunnolliselle juurten kehitykselle, mikä heikentää puiden stabiliteettia. Läpäisevät jalkakäytävät puiden juurilla edesauttavat suodattumista, mikä helpottaa valuman kontrollointia, mutta myös tulvavesien pidätyskykyä ja maaperän kosteutta, jotka parantavat puiden juurten ravinnon saantia. Mallinnuksella voidaan valita tietyt valumakynnysarvot, joka ottaa huomioon mahdollisuuden, että jäännöstilavuus aikaisemmista sateista esitäyttää varastokapasiteettia. Esimerkkitapauksena mallinnuksessa on käytetty Sao Pauloa Brasiliassa, jossa mallit on todettu luotettaviksi.
Radikaalimpi luonnon integraatio kaupunkien sisällä tukee paremmin tarvittavia muutoksia kestää nykyaikaisia muutoksia. Tarkastelussa esitetään terävämpi muoto luontoperäiselle ajattelulle kaupungeissa, joka perustuu kokonaisvaltaisempaan ajatteluun. Tarkastelu on iteratiivinen sisältäen sekä tutkimuksen että käytännön yhteisöjen yhteistyön työpajojen ja symposiumien avulla suunniteltaessa tulevaisuuden kaupunkeja Latinalaisessa Amerikassa. Tarvitaan kulttuurin rakenteellisia muutoksia perustuen ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Myös paikallisia päätöksentekijöitä tarvitaan yli formaalisten organisatoristen rakenteiden.
Urbaani vihreä infrastruktuuri nähdään luontopohjaisena ratkaisuna lieventää ilmastonmuutosta ja sopeutua paikallisiin urbaaneihin ilmastokatastrofeihin kaupungeissa. Vihreän infrastruktuurin viilennysvaikutusta on selvitetty esimerkiksi Moskovassa äärihelteillä kesällä 2021 tarkastelemalla eri kokoisia vihreitä infrastruktuureita. Kun tarkastelussa käytettiin mesoklimaattista mallia, korkein viilennysvaikutus ilmeni kooltaan hyvin suurilla vihreän infrastruktuurin alueilla. Viilennysvaikutus oli keskimäärin 3.4 astetta, kun se oli vain 2 astetta pienillä vihreän infrastruktuurin alueilla. Viilennysvaikutus oli suurilla vihreillä alueilla 35% korkeampi kuin pienillä alueilla koko kaupungin alueella.
Kirjallisuuden perusteella vihreät kattoratkaisut ja muut luontoperäiset ratkaisut ovat laajalti käytössä rankkasateiden tuoman veden käsittelyssä yhdistämällä veden puhdistus- ja säilytystoiminnot. Erilaisia ratkaisuja vähentää sadevesien kulkeutumista katoilta ja maanpinnalta on esitetty rakennus- ja ainetasolla. Kirjallisuuden perusteella jatkotutkimuksen suuntaus voisi muodostaa integroidun systeemin kaupunkien tulvavesien hoidossa.
Erityyppisten urbaanien vihreiden infrastruktuurien integrointi (urbaanit puistot ja rakennusten vihreät ratkaisut) ja urbaanit rakennussuunnittelumittaukset (viileän urbaanin tilan ja passiivisen viilennyksen verkosto) eri koossa, voivat alentaa ulkolämpötiloja, energian käyttöä ja kuumuusstressiä. Tarkastelun tulisi huomioida laajemmat näkökulmat kuten maantieteelliset olosuhteet, urbaani morfologia ja kehitys, sosioekonominen tausta, hallinto ja kestävyys sekä huolto, sopeutuminen ja maa- ja vesivarat. Kirjallisuustarkastelu keskittyy parantamaan kaupunkien ilmastokestävyyttä.
Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa vesistöihin
Eräässä kyselytutkimuksessa kuvattiin kehys luontopohjaisten ratkaisujen ja Kiiminkijoen altaan välillä. Joella kyselyn perusteella suurin haaste on veden laatu, koska se linkittyy paikalliseen kulttuuriin, ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettiin. Tulokset paljastavat, kuinka taata luontopohjaisten ratkaisujen relevanttius paikallistoimijoille, kuinka luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan edesauttaa instrumentaalista, luontaista ja suhteellista arvonäkökulmaa, ja kuinka paikkasidonnaiset luontoratkaisut voidaan valtavirtaistaa jokiallastasolle ja sen yli.
Vastikään on kehitetty ’haavoittuvuus- ja riskinarviointi’ kehys, joka mahdollistaa luontopohjaisten ratkaisujen toteutuksen arvioinnin. Tarkastelussa tehtiin kehyksen arviointi viidellä case-tapauksella Euroopassa, joilla on erilainen altistus hydrometeorologisille katastrofeille. Tarkastelu osoitti, että luontopohjaisten ratkaisujen vaikutus riskin alentajana voitiin demonstroida. Tämä saavutettiin joustavan indikaattorikirjaston avulla, joka mahdollistaa eri spesiaalihasarditapausten erikoispiirteiden poiminnan sisältäen sosiaaliset ja ekologiset olosuhteet. Lähestymistapa on tehokkain suurilla case-tapausalueilla.
Biopsykologinen resilienssiteoria luotu yksilötasolle
On esitetty uusi luontopohjainen ’biopsykososiaalinen resilenssiteoria. Se perustuu oletukseen yksilötason resilienssistä 1) yksilön resursseista adaptiivisiin resursseihin ja 2) prosesseihin, joilla näitä resursseja otetaan käyttöön. Luontokontakti voi tukea yksilöitä luomaan ja ylläpitämään biologiset, psykologiset ja sosiaaliset resilienssiin liittyvät resurssit. Biopsykososiaaliset resilienssiresurssit voivat 1) vähentää riskiä stressiin (ennakoiva resilienssi), 2) edesauttaa adaptiivisia reaktioita stressitilanteisiin (vaikutusresilienssi), 3) ja/tai aikaansaada nopeampi ja/tai täydellinen toipuminen stressistä (toipumisresilienssi).
Sosiaalis-ekologis-teknologisen resilienssin konsepti on herättänyt viime aikoina kiinnostusta ja se tarjoaa uusia tulkintoja. Kirjallisuuden pohjalta tarkasteltaessa urbaaneja systeemejä, konseptin perusosana ovat adaptiivisuus, muutoskyky, joustavuus, tarpeettomuus, oikeudenmukaisuus, diversiteetti, ennakointi, kapasiteetti, liitettävyys, kestävyys, monitoimivuus, oppiminen ja epälineaarisuus. Tarkastelu osoittaa, että konseptin toteutus johtaa moniin liitännäisetuihin, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen lieventäminen, pandemioiden esto ja niihin vastaaminen, ihmisten terveys ja hyvinvointi sekä oikeus.
Kirjoittaja
Juha Kaitera
Juha Kaitera toimii Luonnonvarakeskuksessa erikoistutkijana. Hän on myös dosentti Oulun yliopistossa erikoisalueenaan ’Ruostesienten epidemiologia’. Kirjoittaja toimii Valtakunnallisessa vihreän siirtymän koordinaatiohankkeessa asiantuntijana teemassa Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hillintätoimet.